Kuluneen vuoden saldo on niin omalla kohdallani niin monen kirjava, että se ei jätä kylmäksi ketään. Välillä olen itsekin joutunut toteamaan, että miten ihmeessä olen kaikesta selvinnyt tähän asti. Suomalainen sisu, tottakai, auttaa usein ja mustalla huumorillakin pärjää pitkälle. Lapset ovat elämänsuola siitäkin huolimatta, että aiheuttavat harmaita hiuksia punaiseeen kuontaloon. Mutta ystävät, te ihanat ihmiset, olette olleet todella tärkeässä roolissa minun elämässä näinä "tsunami" aikoina. Olette tsempanneet, palauttaneet maanpinnalle, tuupanneet ja tukeneet, itkeneet ja nauraneet yhdessä ja ennen kaikkea olette olleet läsnä. Monenlaista apua olen tarvinnut ja sitä olen teiltä saanut. Kiitos siitä! Työ on ollut elämässäni suuressa roolissa viime metreille asti; se antoi paljon, mutta myös otti paljon loppuessaan. Jätti jälkeensä hiiltyvän kasan. Tuhkasta nousee aikanaan uutta! Ikimuistoiset hetket työkavereiden kanssa jäävät lämpiminä muistoina sydäntä lämmittämään ja kaikki ne opitut asiat tallennan tulevaa varten. Ehkä jonain päivänä niille on käyttöä. Lastenlapset tekevät minusta ylpeän "punahapsisen" mummon. Nuo pienet miehen alut ovat tärkeintä maailmassa omien lasten rinnalla. Myös omien vanhempien lähellä olo on todella merkittävää. Vaikka vanhuuden päivät ovat käsillä niin on ollut hyvä nähdä kuinka ne päivät voivat olla arvokkaita ja kuinka tuo sukupolvi on uutteraa ja toimeliasta sakkia. Heiltä olisi opittavaa meillä kaikilla. Ja se vahvana huokuva elämänkokemus on kumarruksen arvoinen! Niin, paljon on hyviä asioita "tsunamista" huolimatta, mutta ne kipeät ja raskaat asiat vaativat myös osansa. Niitä olen avannut aiemmissa teksteissä ja tulen pohtimaan varmasti vielä uudelleenkin. Nyt ynnäilen vain pintapuolisesti tärkeimpiä mietteitä.
Samalla, kun keräilen mennätty pakettiin, pohdin ja makustelen tulevaisuuden kuvioita. Työn suhteen minulla ei ole kovinkaan suuria odotuksia koska tilanne Pudasjärvellä on mikä on. Toki etsiskelen töitä muualtakin, mutta muutto toiselle paikkakunnalle ei ole ihan ensimmäinen vaihtoehto meille. Opiskelu olisi todella hyvä vaihtoehto ja olenkin selvitellyt erilaisia vaihtoehtoja. Tälläkin hetkellä odotan tietoa yhdestä opinahjosta. Halu oppia uutta ja kehittää itseään ei ole kadonnut vastoinkäymisten myötä. Tosin työllistymisen mahdollisuudet eivät järin parane tällä paikkakunnalla, vaikka tohtoriksi asti vääntäisi. Mutta oma pääoma kasvaa, kun opintoja vääntää. Tyhjää parempi sekin. Myös yrittäjyys kiinnostaa ja senkin suhteen tulen tekemään selvittelyjä ja ottamaan asioista selkoa.
Toiveiden kohdalla voisin laatia pitkän listan, mutta jos ihan muutaman asian nostaisin tähän tapetille. Ensinnäkin toivon talouden suhteen, ettei nälkä meitä yllättäisi ja kodin myynti tulisi eteen. Visusti ja tiukasta on totuttu menemään, mutta tuntuu, ettei se tänä päivänä auta asiaa. Kaikki maksaa yhä enemmän ja enemmän. Surullista! Ihmisuhderintamalle toivon aselepoa ja pysyvän rauhan rakentumista, onnellisuutta. Toivon myös lasten pärjäävän opinnoissaan ja elämässään ilman suurempia kolhuja. Vanhemmille toivonhyviä vanhuudenpäiviä ja terveyttä, että voisivat kotonaan elellä ja puuhastella. Ja sitä terveyttä täytynee toivoa itselleenkin koska se ei ole ollut minulle lainkaan itsestäänselvyys. Tällä hetkellä toive on hyvin varovainen ja hiljainen tämän hetkisen tilanteen vuoksi.
Ja kaikille teille ihanille ystäville toivon Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti