"Rati riti rallaa..."

"Kuuraparta, tuiskutukka..." Viime päivinä on pakkanen paukkunut nurkissa ja kuoruttanut luonnon kuurapukuun. Lumikenkä ja umpuhankihiihto lenkit ovat antaneet muutakin kuin hien pintaan ja kaloreille kyytiä; silmänruoka on ollut taattu! Kerrassaan hienot maisemat ja ihmeelliset luonnon taideteokset, kaikki silmien ulottuvilla koti tanhuvilla. Muutoinkin jouluaika on sujunut leppoisissa merkeissä ja on ollut aikaa käydä samoilemassa pitkin metsiä. Sieltä olen saanut virtaa akkuihin ja ajatukset ovat hiljalleen jäsentyneet tiettyjen asioiden kohdalla. Pelkojen ja epävarmuuksien keskellä eläessä "luonnon antibiootti" on parasta lääkettä. Se parantaa kokonaisvaltaisesti. 
Toisaalta olen myös tässä viime päivien aikana saanut huomata ja kokea kuinka haavoittuvainen ja helposti horjuva sitä on silloin, kun on heikoilla elämässään. Pienikin puhuri tuntuu hirmumyrskyltä ja aallot tekevät sairaaksi. Mieli soutaa ja soutaa, mutta ei pääse rantaan. Voimat hiipuvat... Silloin on otettava aikalisä ja yritettävä keskustella itsensä kanssa; rauhallisesti ja kysellen. Yrittää saada itsensä ymmärtämään, ettei tarvitse nöyristellä ja asettua kynnysmatoksi. Niin käy helposti, jos pursi keikkuu liikaa. Minun purtta keikuttaa monenlaiset aallot ja olen joutunut luovimaan ristiaallokossa hyvinkin paljon. Kurssissa pysyminen vaatii valtavia ponnisteluja aika ajoin. Eikä tilannetta helpota lainkaan se, että purrella on monta perämiestä ja heillä eriävät merikartat käytössä. Kapteenilta kysytään turnauskestävyyttä. 

Vuosikin on vaihtumassa ja vanha paketoidaan muistojen lippaaseen. Siihen onkin liittynyt niin monia asioita, että niistä saisi kirjoitettua kirjan. Jossain vaiheessa tulee varmasti kerättyä muistikuvia, ainakin ajatuksissa. Vuosi on ollut raskas, mutta samalla myös antoisa. Moni asia jää mieleen hyvinkin kirvelevänä, mutta moni lämmittää mieltä. Usein vieläpä samaan tilanteeseen liittyen. Menetykset tuntuvat vielä suruna, hitaasti muuttuen kultaisiksi muistoiksi. Syntymän ihmeet ovat niitä vuoden kohokohtia, joilla on suuri, erityinen, merkitys läpi elämän. Ja  niin monen monta asiaa ja tapahtumaa, jotka päätyvät muistojen lippaaseen vuoden 2014 lokeroon. 

Hiljalleen se hiipui
Kuin tulipallo horisonttiin
Hetkeksi maailma seisahtui
Aika pysähtyi silmänräpäyksen ajaksi - ikuisuus
Aukaisin silmäni, ojensin käteni
Viileä tuuli hyväili kasvojani, sadepisara?
Itkun ja ilon vuoropuhelu