Fyysisen kivun puolesta puhuu se, että sen voi paikallistaa ja siihen löytyy yleensä ensiapu purkista, Pilleri antaa hetken huokaista ja sen jälkeen voi alkaa tehostamaan kivunhoitoa itsensä hoitamisella; liikunnalla, vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä, rentoutuksella yms. Usein fyysinen kipu saadaan taltutettua ja se lakkaa. Aina ei kuitenkaan näin ole ja krooninen kipu on meille joillekin arkipäivää. Se vaatii paljon huomiota ja aika ajoin nujertaa todella lujaa, mutta senkin kanssa oppii elämään ja sitä oppii sietämään. Sillekin löytyy yleensä konkreettinen syy ja kun tietää mistä se johtuu, on sitä helpompi sietää. Kiitos lääketieteen! Henkisen kivun olen kokenut todella haasteellisena. Siihenkin toki voi löytyä pilleristä apu, mutta itse en ole koskaan kokenut sitä tarpeelliseksi. Ehkä juuri sen vuoksi, etten halua menettää kykyä jäsennellä ja eritellä tuntemuksia. Haluan käydä läpi koko kirjon; tuskan, pelon ja epätoivon. Ja kyllähän henkisellekin kivulle löytyy aiheuttaja, mutta kivun paikallistaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin fyysisen kivun. Henkisen kivun työstäminen ja sen kanssa eläminen vaatii ainakin minulta paljon enemmän voimavaroja kuin fyysisen kivun kanssa eläminen. Sen käsitteleminen ja sietäminen on mielestäni haasteellisempaa ja työläänpää. Jos voisi itse päättää tai edes toivoa niin fyysistä kipua, kiitos, jos on pakko kipua olla. Ja onhan sitä jossakin määrin hyvä tuntea, että tunnistaa myös sen hyvän olon ja kivuttomuuden. Sen uskon oppineeni tässä vuosien varrella.
Ei se hiipinyt hiljaa ja varpaillaan hipsutellut
Se tuli nopeasti ja rajusti ravistellen
Ei se lähettänyt sähköpostia etukäteen
Se yllätti nurkan takaa
Ei se säästellyt voimavarojaan
Se antoi koko mitalla
Kipu - se sinnikäs seuralainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti