Annoin vain vaistoni ohjailla,
astuin askeleen ja vasta sen jälkeen katsoin eteeni
Uutta, tuntematonta kohti lähdin kulkemaan
Sankassa pyryssä haparoin,
viimassa vedin takkini nyörejä tiukemmalla
Vesisateen annoin huuhdella menneisyyden,
auringon annoin kuivata ja lämmittää
En tiedä teinkö oikein, mutta tunne ohjaa kulkemaan eteen päin,
katsomaan jokaisen uuden avaamattoman oven taakse,
maistelemaan uusia makuja,
tutkimaan tuntemattomia teitä
Niitä minä kuljen ja palaan ehkä huomenna,
ensi viikolla tai en koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti