Nyt ymmärrän paremmin kivuliasta kulkua,
vasta tyynen tultua erottuvat karikot
En minä tyyntä toivonut
Tuulta minä toivoin, myötätuulta
Laittaisin lipun liehumaan ja antaisin mennä,
levittäisin siipeni ja nousisin korkeuteen
Ei näillä katkenneilla ja verta vuotavilla voi......
Kirvelee silmäkulmia,
ei löydy ehyttä kohtaa minusta
Toivoin vain, ettet nostaisi kättäsi lyödäksesi
vaan ojentaisit sen voimakseni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti