Unohdinko laittaa avaimen kynnysmaton alle?
Onko kahvinkeitin sammutettu?
Eihän hellan levyt ole päällä?
Niin monet arkiset asiat ja kysymykset putkahtelevat mieleen,
mutta muistanko kysyä itseltäni unohdinko elää?"
Täydenkuun aikaan levottomuus iskee ja nukkuminenkin takkuaa. Päivällä veto loppuu ja odottaa iltaa; saadakseen taas käännellä kylkeä aamuun saakka. :) Tänään on ollut vivahteikas päivä. Aamun sumusta kehkeytyi aurinkoinen päivä ja ilta-auringon säteet saivat oranssin ja vihreän sävyt hehkumaan. Mieli on myllertänyt ilosta itkuun ja epätoivosta vahvaan uskoon paremmasta huomisesta. Ajatus on tehnyt kokopäivä työn! Monenlaisia pohdintoja elämään liittyvistä asioista, kipeistä ja kepeistä, on tänään käyty läpi. Elämän monivivahteisuus on näytellyt suuressa roolissa ja isot suuntaviivat vaativat huolellisia vetoja. Yksin niitä on vaikea vetää. Mutta vain minä itse voin päättää oman elämäni suuntaviivojen suunnan ja muodon.
Koirien kanssa lenkillä sain taas kerran ihastella kaikkea sitä minkä keskellä saan asua. Kanalintuja pyrähteli lentoon ja aamulenkillä sumun keskellä lipui joutsen ylväästi tyynen joen pinnalla. Usva leikitteli pellon pintareella sinnikkästi ennen kuin antoi auringolle periksi. Suo on saanut värikkään ilmeen syksyn tullen ja sen tuoksussa on voimaa ja energiaa. Illan hämärtyessä istahdin vielä laiturille ihailemaan kuun ilmestymistä järven ylle. Olisi tehnyt mieleni kävellä sen siltaa pitkin kuin Peter Pan. Pilvet kisailivat kuun kanssa ja tekivät mitä hienoimpia kuvioita taivaaalle. Luonto hiljentyi pimeän tulon myötä.
Ihania ajatuksia teille ystäväni! <3 p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti