Kipu

"Se ryöppysi ja riepotteli,
raahasi perässään ja ravisteli.
Yritin kaikin voimin ponnistella eroon,
huudin ja kirosin.
Hitaasti sen ote heltyi ja voima väheni,
kuin myrsky se laantui.
Huutoni hukkui tuulen ulvontaan ja sateeseen,
seisoin vettä valuvana.
Kipu - sen mieletön mahti."


Tänään on vielä saatu nauttia kesän lämmöstä, kärpästen surinasta ja ampiaisten pörinästä. Iltaa kohti pilvet veivät auringosta voiton ja muutaman ukkosen jyrähdyksen jälkeen taivas repesi ja vesisade alkoi. Leppoisaa pirtissä olemista siis tälle illalle. :)
Aamupäivästä käytiin kamun kanssa puntilla. Selän kuntoutus jatkuu. Kivun kanssa tullaan toimeen hieman vaihtelevalla menestyksellä, mutta suunta on parempaan. Mietinkin, jos se olisi ainoa mieltä myllertävä asia minun elämässä niin elämä olisi suhteellisen helppoa. Vaan kuinka ollakaan, melkoisen monet isot asiat askarruttavat mieltä. Sellaista se elämä on! Näillä eväillä mennään ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. :)

Unohdus

"Unohdinko jotain lähtiessäni?
Unohdinko laittaa avaimen kynnysmaton alle?
Onko kahvinkeitin sammutettu?
Eihän hellan levyt ole päällä?
Niin monet arkiset asiat ja kysymykset putkahtelevat mieleen,
mutta muistanko kysyä itseltäni unohdinko elää?"


Täydenkuun aikaan levottomuus iskee ja nukkuminenkin takkuaa. Päivällä veto loppuu ja odottaa iltaa; saadakseen taas käännellä kylkeä aamuun saakka. :) Tänään on ollut vivahteikas päivä. Aamun sumusta kehkeytyi aurinkoinen päivä ja ilta-auringon säteet saivat oranssin ja vihreän sävyt hehkumaan. Mieli on myllertänyt ilosta itkuun ja epätoivosta vahvaan uskoon paremmasta huomisesta. Ajatus on tehnyt kokopäivä työn! Monenlaisia pohdintoja elämään liittyvistä asioista, kipeistä ja kepeistä, on tänään käyty läpi. Elämän monivivahteisuus on näytellyt suuressa roolissa ja isot suuntaviivat vaativat huolellisia vetoja. Yksin niitä on vaikea vetää. Mutta vain minä itse voin päättää oman elämäni suuntaviivojen suunnan ja muodon.
Koirien kanssa lenkillä sain taas kerran ihastella kaikkea sitä minkä keskellä saan asua. Kanalintuja pyrähteli lentoon ja aamulenkillä sumun keskellä lipui joutsen ylväästi tyynen joen pinnalla. Usva leikitteli pellon pintareella sinnikkästi ennen kuin antoi auringolle periksi. Suo on saanut värikkään ilmeen syksyn tullen ja sen tuoksussa on voimaa ja energiaa. Illan hämärtyessä istahdin vielä laiturille ihailemaan kuun ilmestymistä järven ylle. Olisi tehnyt mieleni kävellä sen siltaa pitkin kuin Peter Pan. Pilvet kisailivat kuun kanssa ja tekivät mitä hienoimpia kuvioita taivaaalle. Luonto hiljentyi pimeän tulon myötä.

Ihania ajatuksia teille ystäväni! <3 p="">

Siiville

"

Kuinka keveästi se nousi siivilleen,
katsoi kaukaisuuteen ja ummisti silmänsä
Sai alleen ilmaa ja antoi ilmavirran viedä mukanaan
Ylpeänä omasta voimastaan ja tahdostaan kiiti kohti auringonlaskua
Elämä - se kuljettaa meitä jokaista"

Elämää

"Hiljalleen nostan katseeni ja siristän silmiäni
Häivähdys auringosta sumuverhon läpi
Tunnen aamun viileyden ja se saa minut värisemään vilusta
Tunne - yksi askel kohti huomista"


Tähän viikkoon on mahtunut monenlaisia asioita ja konkreettista tekemistä. Kipu on alkanut hellittää; fyysinen ja psyykkinen. Väsymys viipyy hiilloksen lailla hiipuvana, mutta kenties sammuu ja tilalle tulee uusi energisyys. Sitä minä tavoittelen!
Olen saanut paljon ihania, tsemppaavia yhteydenottoja ja viestejä ihanilta ihmisiltä. Sitä mukaa olen huomannut, että minullakin on paikka ja olen tärkeä ihminen monelle kanssa eläjälle. Yksi ihanimmista ja itkettävimmistä viesteistä saapui Belgiasta. Se sai minut ajattelemaan asioita taas tavalla, jonka olin melkein unohtanut. Myös mustia pilviä on leijunut taivaanrannassa, mutta ne eivät ole nousseet auringon säteiden eteen. Hyvä niin. Molli sävelet ovat tulleet tutuiksi.  
Tämän hetkinen elämän tilanne on vaatinut voimavaroja ja paljon asioiden halkomista sekä kipukynnyksen nostamista. Kuitenkin tuntuu, että tällä kaikella on merkityksensä ja paikkansa minun elämässä kävi miten kävi tai minne polku kuljettaakaan. Voin rehellisesti todeta jälkeenpäin itselleni, että olen tehnyt sen minkä voi ja yrittänyt parhaani. Se riittäköön. On ollut hyvä huomata ja ymmärtää kuinka paljon asioita voi vaikea elämäntilanne saada aikaan puoleen, jos toiseen; hyvässä ja pahassa. Kipeilläkin asioilla on sijansa ja ne voi kääntää voimavaraksi, kun ne kohtaa silmästä silmään, rehellisesti.
Kauniit maisemat, ennen käymättömät paikat ja läheiset ihmiset; niistä olen rakentanut purjeita elämänlaivaan, jolla jatkan hapuilevaa matkaani. Sitten, kun purjeet ovat valmiit ja laiva valmiina ulapalla, astukaa ystävät purteen ja tulkaa mukaan seikkailuun! :)

Nyt minä lähden rantaan sytyttelemään tulet ja odotan illan hämärtyvän. :)