perjantai 24. lokakuuta 2008




Tyhjää



Näin itseni makaamassa siinä sängyllä --- tyhjää
Vilu värisytti, se värisytti sisintäni
Isä, miksi sinä annoit minulle tämän !!!
Miksi sinä otit minusta palasen ?
Isä, teinkö jotain väärin ?
Isä, kuuletko ? Vastaa !!!
Huutoni tukahtuu kurkkuun, ääntäkään en päästä
makaan hiljaa,
tunnustelen vatsaani,
se ei ole enää siellä, ei ole enää kasvualustaa lapselle
Olenko enää nainen ? Olenko enää ihminen ?
Jostain kaukaa kuulen sanan “äiti”
Jotain liikahtaa sisälläni, jotain todella painavaa
Aukaisen silmäni, aurinko valaisee huoneen,
linnut laulavat, on kevät
Elämää virtaa ympärilläni
Isä, annoit minun elämälleni jatkoaikaa ottamalla minusta osan pois
Kiitos, Isä
Kiitos kaikesta


Paulakrates

Ei kommentteja: