Taas se enteilee, tiedottaa olemassa olostaan
Se on kuin neulatyyny, kuin tulta syöksevä lohikäärme
Aina se on läsnä, välillä hiljaisempana
Olen niin väsynyt matkaamaan sen kanssa, se seuraa minua kaikkialle
Koskaan se ei jätä minua rauhaan, yksin
Tänään päätän nujertaa sen, annan ylen sen kuvottavan pahan olon tunteen
Taistelen niin kuin en ennen ole taistellut, näytän sille kuka määrää !!!
Ja ennen kuin huomaankaan olemme kietoutuneet toistemme ympärille, pyörimme ja sätkimme
Pian huomaan kuinka se on ravistellut minua,
Repinyt ja silponut kappaleiksi
Imenyt viimeisetkin voiman rippeet ja toivon paremmasta huomisesta
Siinä minä makaan pieninä palasina, alistettuna
Seuraan sivusta kuinka ylleni lasketaan esirippu, ei kuulu yhtään aplodia
Ainoa mitä kuulen on kipu --- se jyskyttää tajuntani ovea
Paulakrates
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti