Ryntäillen, säntäillen väkijoukko vyöryy
Lautaset täyttyvät,
nauru ja laulu soi
Rasva tirisee suupielistä,
viini humalluttaa pään
Meno yltyy,
ilon keskellä asuu suru
Viimein soitto vaimenee, laulu hiljenee
Väsyneenä raahautuu juhlijat matkoihinsa,
omiin koloihinsa
Vain minä yksin seison tärisevillä jaloillani kivisellä lattialla,
vain minä yksin
Jäljellä rippeet ja tähteet,
kompostiin joutuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti