Uusi alku

Sen täytyi olla unta,
painajainen
Nipistin itseäni,
elossa

Tajuntaani hiipi tietoisuus huomisesta

Ote

Hentoinen, niin hentoinen oli sen ote
Kuin hämähäkin kutoma seitti
En uskaltanut edes hengittää,
en liikahtaa
Tunsin kuinka pakahdun,
kuinka jokainen osa minusta puutuu
Viimeisillä voimilla huudan,
huudan lujempaa kuin koskaan...
Kaiku vastasi

Peijaiset

Peijaiset alkakoon! 
Ryntäillen, säntäillen väkijoukko vyöryy
Lautaset täyttyvät, 
nauru ja laulu soi
Rasva tirisee suupielistä, 
viini humalluttaa pään
Meno yltyy,
ilon keskellä asuu suru
Viimein soitto vaimenee, laulu hiljenee
Väsyneenä raahautuu juhlijat matkoihinsa,
omiin koloihinsa
Vain minä yksin seison tärisevillä jaloillani kivisellä lattialla,
vain minä yksin
Jäljellä rippeet ja tähteet,
kompostiin joutuvat

Eteenpäin

Vaikka on tielläni kiviä kasapäin
Ne ylitän, kierrän...jatkan eteenpäin
Joskus haluaisin tarttua käteen vahvaan, 
puristaa ja takertua kuin kahvaan
Minäkin tarvitsen toisinaan tukea, 
en halua kulisseja pukea
Olethan siinä, ojennathan kätesi...