Aavistin sen jo kaukaa,
kuin myrskypilvi se lähestyi - uhkaavana ja tummana
Ensimmäinen sadepisara, kyynel poskellani
Viima iskeytyi vasten kasvojani, kylmä totuus
Ei auttanut enää pyristely, ei käden vääntö
Oli hyväksyttävä tosi asiat, yksinäisyys
Kylmät seinät ympärilläni, vain kaiku vastaa
Sadepisarat valuvat pitkin ikkunaruutua, taivaskin itkee
Ojennan käteni tyhjyyteen,
huudan tuskaani ilman ääntä
Odotan huomisen tuovan lohdutuksen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti