Sen jälkeen, kun lähdit, sisälleni astui tyhjyys
Katselin auringonlaskua eikä se tuntunut miltään,
vain kylmyys
Aamun ensi säteet kiisivät ohi tajuntani
Katselin maailmaa kyyneleiden sumentamilla silmillä
Aikakin mateli hitaammin kuin koskaan, loppumatonta
Miksi ?
Kysymykset havahduttivat minut
Jää alkoi sulaa kevätauringon myötä
Kyyneleistä syntyi soliseva puro,
epätoivosta orastava huominen
Tunsin auringon lämmön,
kosketuksen kesäisen tuulen
Jokin liikahti sisälläni,
minä elän taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti