Kulkijan ystävä

Siellä se katseli kulkijaa,
kumotteli valonsa ylle maan
Antoi aavemaisen tunnun,
ikäänkuin lakanahunnun

Valaisi polkuni,
näytti kivet
Ohjasi kulkuani perille vieden

Päivän sarastaessa painui mailleen,
tuo kulkijan yksinäisen ainut seuralainen - kuu